Matka sujui joutuisasti...

Lennot olivat kaikki jarjestaan myohassa. Turkin lentoyhtio muuten toimi moitteettomasti ja perille Bangkokiin paastiin, joten kaikki OK.

Espoon ampumavalikohtaus toi meidankin matkaan jannitysta, silla Salosta lahdettaessa radiossa kerrottiin ylimaaraisista uutislahetyksista. Seuraavaksi uutisissa kerrottiin, etta Espoossa oli ammuttu Cello-kauppakeskuksessa 5 ihmista. No mitas me siita...kunnes paahani juolahti, etta mehan mennaan ihan siita vieresta ja etta bussi pysahtyy siina. Juuri kun olin taman pohtinut Cello olikin jop nakopiirissa vasemmalla. Poliiseja tuli pillit paalla vastaan niin kuin ambulanssejakin. Ja mita lahemmas paastiin sita enemman poliiseilla oli suojuksia paallaan. Siina vaiheessa kun paikalle paastiin oli kauppakeskus suljettu ja poliisit piirittivat sita ja se naytti ihan livena kuin amerikkalaista elokuvaa olisi katsonut. Poliisit kyparat, sirpaleliivit tai luotiliivit (...en tieda mita he kayttavat, mutta kuitenkin) paallaan seisoivat kauppakeskuksen ymparilla totisina ja radiopuhelimiin juttelemassa. Toiset vasta juoksivat paikalle, kuten toiminta-elokuvissa ikaan.

No me sitten hivuttauduttiin bussipysakille ja sai bussi siihen pysahtya ja ottaa matkustajiakin. Laiturilla seisoi viisi poliisia normaali uniformuun pukeutuneina seuraamassa keta mihinkin bussiin nousee, jos vaikka ampuja yrittaisi lentokentalle ; ) No mutta ei ampuja sitten tullut bussin, kun oli vissiin paattanyt tehda toisellaisen pako ratkaisun, joten kaikki hyvin ja ei muuta kuin lentokentalle.

Heti Helsingista lahdettaessa nahtiin julkkiskin Heikki Hietamies. Han oli lahdossa jonnekkin... : ) Ei ehditty vaihtaa kuulumisia sen enempaa, joten jaakoon maaranpaa meidan pikku salaisuudeksi : P

Ensimmainen lento HKI-Istanbul sujui hieman vaappuen ja taristen, mutta kehuttava on kylla ruoka-annosta se oli hyvaa ; p Nam! Paikallista lihaa ja paitettu kanarintafilee riisilla...Ja jalkiruuaksi suklaakakkupala...aih se oli hyvaa.
Lentoseurana meilla oli kielenopettaja sairaanhoitajalle en tieda missa opettanut, mutta opettajalta vaikuttikin. Heilla oli heti alusta asti vauhti paalla juomien suhteen ja se jatkui koko matkan ajan. Kylla oli hauskaa katseltavaa, kun nainen odottaa viskiaan ja nukahtaa valilla ja kun heraa kailottaa koko koneelle missa hanen viskinsa viipyy, vaikka se on ollut jo tovin hanen nenansa edessa...ai etta...

Istanbulissa oli vuorossa kolmen tunnin odotus. Kavimme haukkaamassa ensin Istanbulin "raikasta" ulkoilmaa ja toteamassa, etta kylla siellakin lammin on, vaikka vaatimattomat 18 astetta olikin. : ) Sitten kierreltiin lentokentan kauppoja mitaan ostelematta ja HUPS! kello olikin jo 23 ja ei muuta kuin kohti lahtoporttia. Siella venalaiset jo juhlivat uutta vuotta kuplivan juoman kera pitaen kauheaa metelia. Harmi etta lento oli myohassa niin emme olleet ihan viela ilmassa kun vuosi vaihtui. Raketit kylla paukkuivat ja kaunista se oli katsella ihan lentokentaltakin kiitoradalle matkatessa. Lentoyhtio tarjosi uuden vuoden kunniaksi kuplivaa ja pikkuisen makeapalan. Iso lentokone eli airbussi on kylla niin mun mieleen. Yhdeksan tunnin lento meni yhdessa vilauksessa, kun kuunteli valilla musiikkia, valilla katsellen elokuvaa ja tuli sita pelattua tetristakin omasta pikku naytosta. Kylla sita tuli ihan nukuttuakin hiukan : )

Sitten saavuttiin Bangkokiin, joka heti kattelyssa syleili meita lammollaan. Aah 33 astetta lampoa...ai et oli lammin ei kuuma. Ensin vahennettiin hieman vaatetusta ja sitten etsittiin "pikkusen" isolta lentokentalta paikallisten pikkufirmojen lahtoselvitys tiski ja se olikin sitten ihan toisessa paassa kuin missa me oltiin, mutta ei se menoa haitannut aikaa Tratin lentoon oli.

Pahin pelkoni oli etta Tratin kone on jotain ihan muuta kuin mita aikaisemmat eli se olisi pikkuruinen potkurikone ja niinhan se myos oli, mutta onneksi EI niin pieni kuin Afrikassa aikoinaan, jossa oli vain kaksi penkkia tassa sentaan oli nelja ; ) Pilvet leijailivat ymparilla kun lensimme tunnissa Tratiin etela-thaimaaseen. Ei se kone paljon pilvia korkeemmalla lennellyt.
Perille laskeuduttiin niin hienosti, etta oli kylla ihan ilo nauttia niin mutkattomasta lennosta ja pikku herkuista mita lennolla tarjoiltiin. Syy niin pieneeseen koneeseen selvisi perilla Tratin lentokentta oli ihanan pikkuinen, oikeastaan herttainen. Isompi kone ei olisi voinut laskeutua sille sen lyhyyden vuoksi.

Siita me sitten tiskilta ostettiin liput Koh Changin saarelle vievaan pikkubussiin ja niin sita lahdettiin kohti lauttalaituria. Nipin napin ehdittiin viimeiseen lauttaan, joka lahti klo 18.30. 30 minuutin lauttamatka tyynella Siamin lahdella oli leppoisa. Ihan oli ylakerrassa penkin ettei autossa tarvinnut istua. Lauttaan mahtui ehka kymmenen autoa kerralla.

Koh Chang saari suureni sita lahentyessa. Luulin kylla sita pikkuisemmaksi. Vuoristoinen ja paljon sademetsainen saari kohosi edessamme, kun lautta tomahti saareen. Sitten vain kohti majoitusta, jotta pitka matkustaminen olisi ohi.

Chang park oli rauhaisalla alueella ja todella viihtyisa, mutta meluisat venalaisvieraat kylla hieman hairitsivat nukkumista.

Etta sellainen alku reissulle.

Kohta taas lisaa...