Avovesi sukeltaja-kortti taka taskussa : ) ...pari hupi sukellusta kanssa. Valashai tuli nahtya ja monta muuta kalaa. Kylla merenalainen maailma on ihmeellinen paikka.
Taolla vain oltiin ja kulutettiin aikaa. OK view oli kiva majoituspaikka, siella oli myos useita suomalaisia. Kova kipuaminen oli kylla joka ilta, kun aamulla rinnetta alas paasi mukavasti lasketellen eli mokkimme oli kaikkein korkeimmalla kohdalla silla rinteella, mutta oli sielta sentaan upea nakoala merelle.
Khao Sokille tulimme Surathanin kautta ensin yolaivalla (kamala kokemus...petipaikkoja vierivieressa ja siivottu ehka viime vuostuhannella eli perus thaijuttu, mutta tuli koettua nyt sitten sekin) ja sitten bussilla korotellen. Ensin sivuttaisliiketta laivalla ja seuraavaksi bussissa ylos ja alas. Kylla oli sekoitettu olo. Kylla uni maistui kun paasimme Khao Sokin viidakko majalle. Apinat tulivat melkein sisalle asti tervehtimaan meita (vain sahkojohto seinassa esti heidan paasyn raosta sisaan). Kylla tuli tyttoihin liiketta, kun nuo karvaiset oliot valtasivat mokkialuetta : ) No mutta onneksi meilla oli sandaalit, joilla kavimme taistoon mokkimme puolesta. Se taisto oli voitokas silla apinat vaihtoivat mokkimme seuraavaan ja silla ei sitten enaa ollut merkitysta meille. Taistelun meneteyksena tuli vain kerata sandaalit parvekkeen alta ja voiton juhla oli valmis alkamaan. X D
Yolla (klo 21 paikallista aikaa) lahdimme yosafarille. Siella naimme monia lepakkoja (myos lokin kokoisia), hamahakkeja (kuten Tarantellan), skorpiooneja, villi kissoja puissa, piikkisiileja ja monia muita tikkuja, jotka elivat kun niihin koski (en tieda lajin nimea). Antoisa kokemus kolmen tunnin kavelyn vuoksi.
Seuraavana aamuna lahdettiin sitten kahden paivan vaellusreissulle jarven ymparistoon. Siella tuli uitua, uitua ja uitua : ) No tuli siella tietysti kaveltya ja yo vietettiin aivan ihanassa kelluvassa mokissa keskella jarvea. Ainoa ongelma tuli illalla, kun sammakot paattivat vuorostaan vallata mokkimme. Susanna urheana haati heidat pois mokista ja kielsi heita tulemasta enaa uudestaan ja niin yo sujui rauhallisissa merkeissa. Kaytiin myos luolassa jossa valilla joutui uimaan. Ihana ja kaunis tippukiviluola. Siella naimme Kobran pikku raossaan ja han tuijotti meita tosi vihaisesti, joten jatkoimme vain matkaa.
Seuraavaksi lahdetaankin jo Khao Lakille katsastamaan mihin siella viela tormataan.
...joten HEIPPA!!!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
lauantai 23. tammikuuta 2010
Samui
Ja taas on kulunut aikaa viime pistaytymisesta.
Ninnu ja Artur kavivat kylassa ja heidan kanssaan tuli touhuttua yhta ja toista : )
Norsuilla oltin ratsastamassa, katsottiin norsu ja apina show-esityksia.
Kaytiin snorklaamassa Nangyan saarella ja siella oli kivaa. Nahtiin monia erilaisia kaloja.
Koh Samuilla oli muuten hyva ruokamesta...sielta sai kunnon lihapihvin NAM!
Sitten Ninnu ja Arturi lahtikin ja me lahdetiin kohti koh Tao saarta.
Tanaan alkaakin siten sukelluskurssi. Katsotaan kuinka tyton kay.
Nyt on niin huono kone kaytossa etta tama saa nyt riittaa.
Ninnu ja Artur kavivat kylassa ja heidan kanssaan tuli touhuttua yhta ja toista : )
Norsuilla oltin ratsastamassa, katsottiin norsu ja apina show-esityksia.
Kaytiin snorklaamassa Nangyan saarella ja siella oli kivaa. Nahtiin monia erilaisia kaloja.
Koh Samuilla oli muuten hyva ruokamesta...sielta sai kunnon lihapihvin NAM!
Sitten Ninnu ja Arturi lahtikin ja me lahdetiin kohti koh Tao saarta.
Tanaan alkaakin siten sukelluskurssi. Katsotaan kuinka tyton kay.
Nyt on niin huono kone kaytossa etta tama saa nyt riittaa.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Chiang Mai viidakko kutsui...
12 tuntia bussissa on kylla yhta tuskaa, vaikka penkin saisikin siirretyksi takakenoon. Elikkas bussiin hypattiin ja maaranpaaksi talla kertaa otettiin Chiang Mai.
Ihan sitten lahdettiin ekstemporeena Chiang Maihin kahden paivan vaellusretkelle. Siihen sisaltyi norsulla ratsastusta, joskin thaimaan norsut olivat pienempia kuin afrikassa : ) Kylassa oli myos pikku norsu ja han oli 6 kuukautta vanha. Oikea sopoliini ; ) Kylla norsut osaavat olla herttaisia.
Sitten reissuun sisaltyi koskenlaskua. Luulin etta kun taalla on kuivaa ei siita mitaan tulisi, mutta olin vaarassa kuohut olivat mita suuremmat ja virta vei oikein urakalla. Yhdessa kumiveneessa oli kuusi eli me saatiin seuraksemme kolme ranskalaista seka yhden kanadalaisen. Aluksi ei touhusta meinannut tulla mitaan, kun ranskalaiset eivat olleet ennen tallaista tehneet. Englannin ymmarrys myos oli heilla aika puutteellista. Onneksi kanadalainen osasi hiukan ranskaa niin han tulkkasi heille mita pitaa tehda ja jo alkoi sujumaan. Kun oltiin tyrskyt laskettu, vaihdettiin kulkupeli rauhallisella paikalla Bambulauttaan ja silla lahdettiin sitten lipumaan jokea pitkin. Mina bamputikku kadessa ohjailin aluksi lauttaa ja sitten oli Suskin vuoro, kun muut eivat olleet halukkaita ohjaksiin tarttumaan. Lopuksi saatiin sitten hypahtaa virran vietaviksi ja siina sitten mentiin kelluen kohti oikeaa kohtaa, jotta sitten paastiin perille rannalle (Virta oli kylla sen verran kova, etta aluksi oli hieman kylla hankaluuksia paasta rantaan.) , jossa ruoka jo herkuttelevasti odotti. Eli marka olo, mutta onnellinen fiilis. : )
Kylla oli hyvat ruuat koko reissun ajan. Nuudeleita kananmunalla ja kanalla seka riisia kanalla vihannesten kera. Tuota on silti tullut taalla aikas paljon jo syotya, mutta ei siihen ainakaan viela ole kyllastynyt.
Yo paljaan taivaan alla bambumajassa oli myos kiva kokemus. Taalla viidakko on hieman rauhallisempi eli kylalaiset on ovat asuttautuneet viidakkoon on elaimet siirtyneet syvemmalle eika oikeastaan niita naa. PAITSI etta vaellellessamme viidakossa tormasimme ainakin ranteeni paksuiseen kobraan, hannan nain. Sille tuli kiire pakoon, joten sen enempaa en sita oikeastaan ehtinyt nakemaan. Annettiin kaarmeelle pieni etumatka eli odoteltiin tovi ettei suin pain lahdetty sen peraan juoksemaan tai pyydystamaan. Toisen kaarmeen nain norsun selasta se luikerteli jokea pitki, mutta se oli pieni, joten se siita = )
Kun retki viidakossa Pai kylassa oli ohi palattiin me takaisin Chiang Main keskustaan. Kierreltiin ilta keskustassa ja seuraavaksi varasimme viidakko lennon...eli vaijerien varassa liuuttiin puusta toiseen, melkein Tarzanin lailla ; ) Korkeissa puissa oli kylla hienot nakymat ja siina liutessa ilmojen halki naki todella upeita maisemia. Minulle ei tehnyt pahaa ne siirtymiset puista toisiin vaan enemman mahan pohjasta otti, kun piti laskeutua puusta alas monta metria. Niin vauhdikasta lentely oli, etta yhden muhkean mustelman sain saareeni tormatessani saapumislaituriin. Taas ei voi muuta sanoa kuin kylla Ansku osaa! : P
Niin sita meni nelja paivaa Chiang Maissa oikein mukavasti.
Hieman kallis paikka Koh Changiin tai Bangkokiin verrattuna. Kambotsa on tahan asti ollut kallein dollareineen.
Huomenna tulee Ninnu ja Arturi seuraksemme, joten hulinaa on luvassa Bangkokin elamaan. 18 paiva me nyt sitten ollaan lahdossa Samuille hieman rantalomailemaan...
...joten Bangkok hiljenee taas hetkeksi = D
Ihan sitten lahdettiin ekstemporeena Chiang Maihin kahden paivan vaellusretkelle. Siihen sisaltyi norsulla ratsastusta, joskin thaimaan norsut olivat pienempia kuin afrikassa : ) Kylassa oli myos pikku norsu ja han oli 6 kuukautta vanha. Oikea sopoliini ; ) Kylla norsut osaavat olla herttaisia.
Sitten reissuun sisaltyi koskenlaskua. Luulin etta kun taalla on kuivaa ei siita mitaan tulisi, mutta olin vaarassa kuohut olivat mita suuremmat ja virta vei oikein urakalla. Yhdessa kumiveneessa oli kuusi eli me saatiin seuraksemme kolme ranskalaista seka yhden kanadalaisen. Aluksi ei touhusta meinannut tulla mitaan, kun ranskalaiset eivat olleet ennen tallaista tehneet. Englannin ymmarrys myos oli heilla aika puutteellista. Onneksi kanadalainen osasi hiukan ranskaa niin han tulkkasi heille mita pitaa tehda ja jo alkoi sujumaan. Kun oltiin tyrskyt laskettu, vaihdettiin kulkupeli rauhallisella paikalla Bambulauttaan ja silla lahdettiin sitten lipumaan jokea pitkin. Mina bamputikku kadessa ohjailin aluksi lauttaa ja sitten oli Suskin vuoro, kun muut eivat olleet halukkaita ohjaksiin tarttumaan. Lopuksi saatiin sitten hypahtaa virran vietaviksi ja siina sitten mentiin kelluen kohti oikeaa kohtaa, jotta sitten paastiin perille rannalle (Virta oli kylla sen verran kova, etta aluksi oli hieman kylla hankaluuksia paasta rantaan.) , jossa ruoka jo herkuttelevasti odotti. Eli marka olo, mutta onnellinen fiilis. : )
Kylla oli hyvat ruuat koko reissun ajan. Nuudeleita kananmunalla ja kanalla seka riisia kanalla vihannesten kera. Tuota on silti tullut taalla aikas paljon jo syotya, mutta ei siihen ainakaan viela ole kyllastynyt.
Yo paljaan taivaan alla bambumajassa oli myos kiva kokemus. Taalla viidakko on hieman rauhallisempi eli kylalaiset on ovat asuttautuneet viidakkoon on elaimet siirtyneet syvemmalle eika oikeastaan niita naa. PAITSI etta vaellellessamme viidakossa tormasimme ainakin ranteeni paksuiseen kobraan, hannan nain. Sille tuli kiire pakoon, joten sen enempaa en sita oikeastaan ehtinyt nakemaan. Annettiin kaarmeelle pieni etumatka eli odoteltiin tovi ettei suin pain lahdetty sen peraan juoksemaan tai pyydystamaan. Toisen kaarmeen nain norsun selasta se luikerteli jokea pitki, mutta se oli pieni, joten se siita = )
Kun retki viidakossa Pai kylassa oli ohi palattiin me takaisin Chiang Main keskustaan. Kierreltiin ilta keskustassa ja seuraavaksi varasimme viidakko lennon...eli vaijerien varassa liuuttiin puusta toiseen, melkein Tarzanin lailla ; ) Korkeissa puissa oli kylla hienot nakymat ja siina liutessa ilmojen halki naki todella upeita maisemia. Minulle ei tehnyt pahaa ne siirtymiset puista toisiin vaan enemman mahan pohjasta otti, kun piti laskeutua puusta alas monta metria. Niin vauhdikasta lentely oli, etta yhden muhkean mustelman sain saareeni tormatessani saapumislaituriin. Taas ei voi muuta sanoa kuin kylla Ansku osaa! : P
Niin sita meni nelja paivaa Chiang Maissa oikein mukavasti.
Hieman kallis paikka Koh Changiin tai Bangkokiin verrattuna. Kambotsa on tahan asti ollut kallein dollareineen.
Huomenna tulee Ninnu ja Arturi seuraksemme, joten hulinaa on luvassa Bangkokin elamaan. 18 paiva me nyt sitten ollaan lahdossa Samuille hieman rantalomailemaan...
...joten Bangkok hiljenee taas hetkeksi = D
lauantai 9. tammikuuta 2010
Bangkok
No niin tanne saavuttiin eilen illal yhdeksan aikaan paikallista aikaa. Ei ollut tietoa yosijasta, mutta sitten kierreltiin parit hostellit ja vierasmajat ja johan tarppas. : ) Ollaan nyt Khao San roadilla niin sanotussa reppureissaajien mekassa. Reppureissaajia on kylla ihan yllin kyllin. Venalaisten asenteeseen, kaytostapoihin ja koko niiden olemassa oloon meinaa menna hermo, silla niilta on todella hukkunut kultainen kaytoksen opas, jos sita ikina ovat edes nahneet. Luulevat omistavansa koko maailman. Kambotsa reissulla huusivat yhdelle paikalliselle naiselle etta ei rahaa tipu, jos et opettele venajaa. VENAJAA!?...hei ihan oikeesti kun sita ei muutenkaan kukaan osaa niin sitten jossain taalla : P Ja kun taalla kulkee kadulla huomaa todella missa on venalaisia, siella on poydat taynna viinaa ja orveltavia ukkoja jotka huutelevat ja riehakoivat eniten. Oikein lomailijoita. Koh Changilla hotellissa venalaiset voivat uida altaalla vaikka keskella yota muun maalaiset eivat, silla heidat poistettiin altaasta. (Sivustakatselija : ))
Mutta se noista...
Liikenne taalla on melkoista eilen kesti paasta keskustaan bussilla ainakin tunti loppujen lopuksi, kun puikkelehdittiin lapi ruuhkan. Vasemman puoleinen liikenne teettaa viela ongelmia, mutta rupeaa pikku hiljaa sujumaan. Kambotsassa sentaan oli tuttu ja turvallinen oikeanpuoleinen liikenne : ) Tanaan oltiin sitten ensimmaista kertaa TUK TUKin kyydissa (Mopo, jossa karryperassa) ja se oli riehakasta menoa = )
Kylla heti huomasi kun saapui Thaimaan puolelle maapera taalla on oranssia (kuten Swazimaassa aikoinaan). Kambotsassa oli kauniin valkoista hiekkaa...
Valikommentti:
On kiva kun kotimaan kotipihojen omenapuut on taalla korvattu kotipihoilla kasvavilla banaanipuilla : )
Tanaan on kierrelty kaikki keskustan temppelit ja nyt rupeaa pikku hiljaa nuo temppelit piisaamaan ainakin vahaksi aikaa...pitaa keksia jotain muuta tekemista! ; )
Kambotsan reissulla ehtisi jo kyllastya buffet-ruokailuun niin on ihanaa taas saada nuudeli soppaa ja riissii kannaa : ) Lihan nalan tyydytimme Koh Changilla kun oltiin oikein kunnon "Pihvitalossa" syomassa. Tuoreita hedelmia ja vihanneksia taalata saa myos yllin kyllin ja se on IHANAA!!! ...niita tulee varmasti ikava kun taalta pois lahtee.
Thaimaassa on kiva olla kun taalla on kaikki niin edullista huone noin 3 euroo per yo, ruokaa saa ihan silla hinnalla milla haluaa...edullisimpia tuoksuillaan houkuttelevat katukeittiot.
Pikku kojut ovat myos siita kivoja etta niissa paikallisille tarjotaan kaikki tarvittava. Samasta kojusta voi saada uusista mopon renkaista menoveteen ja vieressa juomavetta. En ole sitten niin monen kirjoista menovesi tarjontaa eli bensiini valikoimaa nahnyt kuin talla reissulla. Kambotsalaisilla bensiini oli keltaista ja mita lahempana rajaa sita enemman se oli punaista. Kambotsalainen kuskimme sanoikin etta keltainen on parempaa ja thaimaalaiset saavat huonon eli punaisen. Totuutta en tietenkaan tieda, mutta jos olisi lapsi, punainen bensiini olisi liian houkuttelevan varista ja silloin saattaisi erehtya juomaan sita. X D
Jepulis jee...ja ei muut ku seuraavaan kertaan.
Mutta se noista...
Liikenne taalla on melkoista eilen kesti paasta keskustaan bussilla ainakin tunti loppujen lopuksi, kun puikkelehdittiin lapi ruuhkan. Vasemman puoleinen liikenne teettaa viela ongelmia, mutta rupeaa pikku hiljaa sujumaan. Kambotsassa sentaan oli tuttu ja turvallinen oikeanpuoleinen liikenne : ) Tanaan oltiin sitten ensimmaista kertaa TUK TUKin kyydissa (Mopo, jossa karryperassa) ja se oli riehakasta menoa = )
Kylla heti huomasi kun saapui Thaimaan puolelle maapera taalla on oranssia (kuten Swazimaassa aikoinaan). Kambotsassa oli kauniin valkoista hiekkaa...
Valikommentti:
On kiva kun kotimaan kotipihojen omenapuut on taalla korvattu kotipihoilla kasvavilla banaanipuilla : )
Tanaan on kierrelty kaikki keskustan temppelit ja nyt rupeaa pikku hiljaa nuo temppelit piisaamaan ainakin vahaksi aikaa...pitaa keksia jotain muuta tekemista! ; )
Kambotsan reissulla ehtisi jo kyllastya buffet-ruokailuun niin on ihanaa taas saada nuudeli soppaa ja riissii kannaa : ) Lihan nalan tyydytimme Koh Changilla kun oltiin oikein kunnon "Pihvitalossa" syomassa. Tuoreita hedelmia ja vihanneksia taalata saa myos yllin kyllin ja se on IHANAA!!! ...niita tulee varmasti ikava kun taalta pois lahtee.
Thaimaassa on kiva olla kun taalla on kaikki niin edullista huone noin 3 euroo per yo, ruokaa saa ihan silla hinnalla milla haluaa...edullisimpia tuoksuillaan houkuttelevat katukeittiot.
Pikku kojut ovat myos siita kivoja etta niissa paikallisille tarjotaan kaikki tarvittava. Samasta kojusta voi saada uusista mopon renkaista menoveteen ja vieressa juomavetta. En ole sitten niin monen kirjoista menovesi tarjontaa eli bensiini valikoimaa nahnyt kuin talla reissulla. Kambotsalaisilla bensiini oli keltaista ja mita lahempana rajaa sita enemman se oli punaista. Kambotsalainen kuskimme sanoikin etta keltainen on parempaa ja thaimaalaiset saavat huonon eli punaisen. Totuutta en tietenkaan tieda, mutta jos olisi lapsi, punainen bensiini olisi liian houkuttelevan varista ja silloin saattaisi erehtya juomaan sita. X D
Jepulis jee...ja ei muut ku seuraavaan kertaan.
torstai 7. tammikuuta 2010
Kampotsa
Totta tosiaan paatettiin poiketa tallakin puolella, kun tanne suuntaan kertta lahdettiin. Taalla ihmiset ovat auttavaisempia kuin Thaimaan puolella. Pienia he ovat. Taalla tuntee itsensa suorastaan hujopiksi, kun kulkee pitkin katua. On siina se hyva puoli etta kerrankin nakee hyvin eteensa. : )
Lahdettiin 5 pv tanne ja nyt ollaan oltu 4 paivaa ja kohta on jo sitten lahto takaisin Thaimaan puolelle ja siella Bangkok suorastaan odottaa jo meita. : )
Siem Riep pieni kaupunki suhteellisen keskella Kampotsaa elaa 80 prosenttisesti turistijen varassa, silla onhan taalla paljon nahtavaa...temppeleita, temppeleita ja viela lisaa temppeleita. Turistikaupunki nakyy todella katukuvassa. Hotelleja on vieri vieressa ja ohjelmatoimistoja monta kadullista, etta sielta loytyy varmasti kaikille jotain. Saa ihan valita lahteeko temppeli kierrokselle kavellen, tuk tukin kanssa (polkupyorariksa), maastopyoran kanssa vai auton tai pikkubussin (taalla pain tunnetaan nimella limusiini)...se on sitten enaa itsesta ja mielenkiinnosta kiinni ja tietysti ajasta kuinka monta paivaa on aikaa kierrella ja kulkea. Tiet ovat Ankorin alueella tosihuonossa kunnossa, mutta pikku hiljaa niita korjataan sodan jaljilta. Josta ajasta onkin muistuttamassa viela metsien laidassa nakyvat maamiina varotuskyltit. Eli poluilta ei kannata poiketa... x D
Ankor wat on kylla tosi huikean nakoinen. Kaytiin siella edellispaivana, jolloin tehtiin yhden paivan reissu eri temppeleille autolla. Suosittelen autoa niille, jotka haluavat nahda yhden paivan aikana mahdollisimman paljon ja siltikkin tulee kiire, silla siirtymat temppeleiden valilla on suhteellisen pitkia ja temppeli alueet ovat laajoja. Kaytiin myos katsomassa temppelin rauniot, jossa on kuvattu Tomb Raider leffa. Harmi etta sateet, luonto ja aika saavat niin suurta tuhoa aikaiseksi. Esimerkiksi Ankor watissa on ollut 5 tornia, talla hetkella enaa pystyssa 3, mutta korjaustyot ovat kaynnissa. Ulkomaalaiset paaasiassa tekevat entisointi seka korjaustyot. UN:lla on kova tyo viela edessa maamiinojen suhteen, vaikka sodasta on jo reilut kymmenen vuotta aikaa. Niita kun on ripoteltu ihan mihin sattuu,kuten puihin, maahan, siltoihin seka rakennuksiin. Paljon taalla kulkee itsensa niihin teloneita siviileja. : (
Oltiin katsomassa iltaesityksena paikallista tanssia. Sellaista temppeli tanssia. Sormet vaantyivat naisilla ihan mihin suuntaan vain Aika pelottavan nakoista jaloista ja kasista puhumattakaan, mutta kivaa oli = )
Eilen oltiin oppaan kanssa viettamassa rento pik nik-paiva vesiputouksella 2000 metrin korkeudessa. Taalla juhlittiin eilen vapautumispaivaa ja kaikilla oli vapaa paiva ja se nakyi putouksella, silla siella oli runsaasti lapsia, nuoria ja perheita viettamassa pik nik-paivaa myos. Siella oli hauskaa polkutella ja sukellella putouksen alla. Ihana lomapaiva. : P
Illalla sitten hyvasteltiin kuskimme seka oppaamme ja nyt kohta auto heittaa meidat rajalle ja sitten ollaankin jo matkalla Kohti Bangkokia.
Hip hei ja taas nahdaan : )
Lahdettiin 5 pv tanne ja nyt ollaan oltu 4 paivaa ja kohta on jo sitten lahto takaisin Thaimaan puolelle ja siella Bangkok suorastaan odottaa jo meita. : )
Siem Riep pieni kaupunki suhteellisen keskella Kampotsaa elaa 80 prosenttisesti turistijen varassa, silla onhan taalla paljon nahtavaa...temppeleita, temppeleita ja viela lisaa temppeleita. Turistikaupunki nakyy todella katukuvassa. Hotelleja on vieri vieressa ja ohjelmatoimistoja monta kadullista, etta sielta loytyy varmasti kaikille jotain. Saa ihan valita lahteeko temppeli kierrokselle kavellen, tuk tukin kanssa (polkupyorariksa), maastopyoran kanssa vai auton tai pikkubussin (taalla pain tunnetaan nimella limusiini)...se on sitten enaa itsesta ja mielenkiinnosta kiinni ja tietysti ajasta kuinka monta paivaa on aikaa kierrella ja kulkea. Tiet ovat Ankorin alueella tosihuonossa kunnossa, mutta pikku hiljaa niita korjataan sodan jaljilta. Josta ajasta onkin muistuttamassa viela metsien laidassa nakyvat maamiina varotuskyltit. Eli poluilta ei kannata poiketa... x D
Ankor wat on kylla tosi huikean nakoinen. Kaytiin siella edellispaivana, jolloin tehtiin yhden paivan reissu eri temppeleille autolla. Suosittelen autoa niille, jotka haluavat nahda yhden paivan aikana mahdollisimman paljon ja siltikkin tulee kiire, silla siirtymat temppeleiden valilla on suhteellisen pitkia ja temppeli alueet ovat laajoja. Kaytiin myos katsomassa temppelin rauniot, jossa on kuvattu Tomb Raider leffa. Harmi etta sateet, luonto ja aika saavat niin suurta tuhoa aikaiseksi. Esimerkiksi Ankor watissa on ollut 5 tornia, talla hetkella enaa pystyssa 3, mutta korjaustyot ovat kaynnissa. Ulkomaalaiset paaasiassa tekevat entisointi seka korjaustyot. UN:lla on kova tyo viela edessa maamiinojen suhteen, vaikka sodasta on jo reilut kymmenen vuotta aikaa. Niita kun on ripoteltu ihan mihin sattuu,kuten puihin, maahan, siltoihin seka rakennuksiin. Paljon taalla kulkee itsensa niihin teloneita siviileja. : (
Oltiin katsomassa iltaesityksena paikallista tanssia. Sellaista temppeli tanssia. Sormet vaantyivat naisilla ihan mihin suuntaan vain Aika pelottavan nakoista jaloista ja kasista puhumattakaan, mutta kivaa oli = )
Eilen oltiin oppaan kanssa viettamassa rento pik nik-paiva vesiputouksella 2000 metrin korkeudessa. Taalla juhlittiin eilen vapautumispaivaa ja kaikilla oli vapaa paiva ja se nakyi putouksella, silla siella oli runsaasti lapsia, nuoria ja perheita viettamassa pik nik-paivaa myos. Siella oli hauskaa polkutella ja sukellella putouksen alla. Ihana lomapaiva. : P
Illalla sitten hyvasteltiin kuskimme seka oppaamme ja nyt kohta auto heittaa meidat rajalle ja sitten ollaankin jo matkalla Kohti Bangkokia.
Hip hei ja taas nahdaan : )
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Koh Chang
Heti otimme saarta sarvista kiinni eli vuokrasimme skootterit, jotta voisimme kiertaa sen paasta paahan. Lahdettiin oikein koko porukalla, silla kamut, jotka meita saarella jo olivat odottaneet eli Henni, Henna, Antti, Janne lahtivat kanssa ajelemaan. Sitten hyppasimme skoottereiden selkaan ja aloitimme 200 kilometrin edestakaisen reissun. Valilla pysahdyimme kuvaamaan kuvan kauniita maisemia ja valilla painettiin rystyset valkoisina jarrua jyrkissa Koh Changin rinteilla.
Seuraavana paivana oli vuorossa auringon otto paiva, kun Henni, Henna, Antti ja Janne olivat elefanttien kanssa peuhaamassa. Heidan matkansa laheni jo pikku loppua, silla kahden viikon reissu tuli tayteen 5 paivana. Aurinkorasvalla valtin ihoni karahtamisen ja se oli kivaa, kun edessa avartui sinivihreameri ja valkohiekkainenranta.
Seuraavana paivana lahdettiin tyttojen kesken kanooteilla lahi saareen vierailulle. Otettiin evaita mukaan seka snorkkelit ja se paiva oli taydellinen.
Sitten olikin aika jatkaa matkaa ja paatettiin lahtea kaymaan neljaksi paivaksi Kambotsaan...
Taalla sita nyt sitten ollaan ja siita lisaa seuraavalla kerralla. : )
Seuraavana paivana oli vuorossa auringon otto paiva, kun Henni, Henna, Antti ja Janne olivat elefanttien kanssa peuhaamassa. Heidan matkansa laheni jo pikku loppua, silla kahden viikon reissu tuli tayteen 5 paivana. Aurinkorasvalla valtin ihoni karahtamisen ja se oli kivaa, kun edessa avartui sinivihreameri ja valkohiekkainenranta.
Seuraavana paivana lahdettiin tyttojen kesken kanooteilla lahi saareen vierailulle. Otettiin evaita mukaan seka snorkkelit ja se paiva oli taydellinen.
Sitten olikin aika jatkaa matkaa ja paatettiin lahtea kaymaan neljaksi paivaksi Kambotsaan...
Taalla sita nyt sitten ollaan ja siita lisaa seuraavalla kerralla. : )
Matka sujui joutuisasti...
Lennot olivat kaikki jarjestaan myohassa. Turkin lentoyhtio muuten toimi moitteettomasti ja perille Bangkokiin paastiin, joten kaikki OK.
Espoon ampumavalikohtaus toi meidankin matkaan jannitysta, silla Salosta lahdettaessa radiossa kerrottiin ylimaaraisista uutislahetyksista. Seuraavaksi uutisissa kerrottiin, etta Espoossa oli ammuttu Cello-kauppakeskuksessa 5 ihmista. No mitas me siita...kunnes paahani juolahti, etta mehan mennaan ihan siita vieresta ja etta bussi pysahtyy siina. Juuri kun olin taman pohtinut Cello olikin jop nakopiirissa vasemmalla. Poliiseja tuli pillit paalla vastaan niin kuin ambulanssejakin. Ja mita lahemmas paastiin sita enemman poliiseilla oli suojuksia paallaan. Siina vaiheessa kun paikalle paastiin oli kauppakeskus suljettu ja poliisit piirittivat sita ja se naytti ihan livena kuin amerikkalaista elokuvaa olisi katsonut. Poliisit kyparat, sirpaleliivit tai luotiliivit (...en tieda mita he kayttavat, mutta kuitenkin) paallaan seisoivat kauppakeskuksen ymparilla totisina ja radiopuhelimiin juttelemassa. Toiset vasta juoksivat paikalle, kuten toiminta-elokuvissa ikaan.
No me sitten hivuttauduttiin bussipysakille ja sai bussi siihen pysahtya ja ottaa matkustajiakin. Laiturilla seisoi viisi poliisia normaali uniformuun pukeutuneina seuraamassa keta mihinkin bussiin nousee, jos vaikka ampuja yrittaisi lentokentalle ; ) No mutta ei ampuja sitten tullut bussin, kun oli vissiin paattanyt tehda toisellaisen pako ratkaisun, joten kaikki hyvin ja ei muuta kuin lentokentalle.
Heti Helsingista lahdettaessa nahtiin julkkiskin Heikki Hietamies. Han oli lahdossa jonnekkin... : ) Ei ehditty vaihtaa kuulumisia sen enempaa, joten jaakoon maaranpaa meidan pikku salaisuudeksi : P
Ensimmainen lento HKI-Istanbul sujui hieman vaappuen ja taristen, mutta kehuttava on kylla ruoka-annosta se oli hyvaa ; p Nam! Paikallista lihaa ja paitettu kanarintafilee riisilla...Ja jalkiruuaksi suklaakakkupala...aih se oli hyvaa.
Lentoseurana meilla oli kielenopettaja sairaanhoitajalle en tieda missa opettanut, mutta opettajalta vaikuttikin. Heilla oli heti alusta asti vauhti paalla juomien suhteen ja se jatkui koko matkan ajan. Kylla oli hauskaa katseltavaa, kun nainen odottaa viskiaan ja nukahtaa valilla ja kun heraa kailottaa koko koneelle missa hanen viskinsa viipyy, vaikka se on ollut jo tovin hanen nenansa edessa...ai etta...
Istanbulissa oli vuorossa kolmen tunnin odotus. Kavimme haukkaamassa ensin Istanbulin "raikasta" ulkoilmaa ja toteamassa, etta kylla siellakin lammin on, vaikka vaatimattomat 18 astetta olikin. : ) Sitten kierreltiin lentokentan kauppoja mitaan ostelematta ja HUPS! kello olikin jo 23 ja ei muuta kuin kohti lahtoporttia. Siella venalaiset jo juhlivat uutta vuotta kuplivan juoman kera pitaen kauheaa metelia. Harmi etta lento oli myohassa niin emme olleet ihan viela ilmassa kun vuosi vaihtui. Raketit kylla paukkuivat ja kaunista se oli katsella ihan lentokentaltakin kiitoradalle matkatessa. Lentoyhtio tarjosi uuden vuoden kunniaksi kuplivaa ja pikkuisen makeapalan. Iso lentokone eli airbussi on kylla niin mun mieleen. Yhdeksan tunnin lento meni yhdessa vilauksessa, kun kuunteli valilla musiikkia, valilla katsellen elokuvaa ja tuli sita pelattua tetristakin omasta pikku naytosta. Kylla sita tuli ihan nukuttuakin hiukan : )
Sitten saavuttiin Bangkokiin, joka heti kattelyssa syleili meita lammollaan. Aah 33 astetta lampoa...ai et oli lammin ei kuuma. Ensin vahennettiin hieman vaatetusta ja sitten etsittiin "pikkusen" isolta lentokentalta paikallisten pikkufirmojen lahtoselvitys tiski ja se olikin sitten ihan toisessa paassa kuin missa me oltiin, mutta ei se menoa haitannut aikaa Tratin lentoon oli.
Pahin pelkoni oli etta Tratin kone on jotain ihan muuta kuin mita aikaisemmat eli se olisi pikkuruinen potkurikone ja niinhan se myos oli, mutta onneksi EI niin pieni kuin Afrikassa aikoinaan, jossa oli vain kaksi penkkia tassa sentaan oli nelja ; ) Pilvet leijailivat ymparilla kun lensimme tunnissa Tratiin etela-thaimaaseen. Ei se kone paljon pilvia korkeemmalla lennellyt.
Perille laskeuduttiin niin hienosti, etta oli kylla ihan ilo nauttia niin mutkattomasta lennosta ja pikku herkuista mita lennolla tarjoiltiin. Syy niin pieneeseen koneeseen selvisi perilla Tratin lentokentta oli ihanan pikkuinen, oikeastaan herttainen. Isompi kone ei olisi voinut laskeutua sille sen lyhyyden vuoksi.
Siita me sitten tiskilta ostettiin liput Koh Changin saarelle vievaan pikkubussiin ja niin sita lahdettiin kohti lauttalaituria. Nipin napin ehdittiin viimeiseen lauttaan, joka lahti klo 18.30. 30 minuutin lauttamatka tyynella Siamin lahdella oli leppoisa. Ihan oli ylakerrassa penkin ettei autossa tarvinnut istua. Lauttaan mahtui ehka kymmenen autoa kerralla.
Koh Chang saari suureni sita lahentyessa. Luulin kylla sita pikkuisemmaksi. Vuoristoinen ja paljon sademetsainen saari kohosi edessamme, kun lautta tomahti saareen. Sitten vain kohti majoitusta, jotta pitka matkustaminen olisi ohi.
Chang park oli rauhaisalla alueella ja todella viihtyisa, mutta meluisat venalaisvieraat kylla hieman hairitsivat nukkumista.
Etta sellainen alku reissulle.
Kohta taas lisaa...
Espoon ampumavalikohtaus toi meidankin matkaan jannitysta, silla Salosta lahdettaessa radiossa kerrottiin ylimaaraisista uutislahetyksista. Seuraavaksi uutisissa kerrottiin, etta Espoossa oli ammuttu Cello-kauppakeskuksessa 5 ihmista. No mitas me siita...kunnes paahani juolahti, etta mehan mennaan ihan siita vieresta ja etta bussi pysahtyy siina. Juuri kun olin taman pohtinut Cello olikin jop nakopiirissa vasemmalla. Poliiseja tuli pillit paalla vastaan niin kuin ambulanssejakin. Ja mita lahemmas paastiin sita enemman poliiseilla oli suojuksia paallaan. Siina vaiheessa kun paikalle paastiin oli kauppakeskus suljettu ja poliisit piirittivat sita ja se naytti ihan livena kuin amerikkalaista elokuvaa olisi katsonut. Poliisit kyparat, sirpaleliivit tai luotiliivit (...en tieda mita he kayttavat, mutta kuitenkin) paallaan seisoivat kauppakeskuksen ymparilla totisina ja radiopuhelimiin juttelemassa. Toiset vasta juoksivat paikalle, kuten toiminta-elokuvissa ikaan.
No me sitten hivuttauduttiin bussipysakille ja sai bussi siihen pysahtya ja ottaa matkustajiakin. Laiturilla seisoi viisi poliisia normaali uniformuun pukeutuneina seuraamassa keta mihinkin bussiin nousee, jos vaikka ampuja yrittaisi lentokentalle ; ) No mutta ei ampuja sitten tullut bussin, kun oli vissiin paattanyt tehda toisellaisen pako ratkaisun, joten kaikki hyvin ja ei muuta kuin lentokentalle.
Heti Helsingista lahdettaessa nahtiin julkkiskin Heikki Hietamies. Han oli lahdossa jonnekkin... : ) Ei ehditty vaihtaa kuulumisia sen enempaa, joten jaakoon maaranpaa meidan pikku salaisuudeksi : P
Ensimmainen lento HKI-Istanbul sujui hieman vaappuen ja taristen, mutta kehuttava on kylla ruoka-annosta se oli hyvaa ; p Nam! Paikallista lihaa ja paitettu kanarintafilee riisilla...Ja jalkiruuaksi suklaakakkupala...aih se oli hyvaa.
Lentoseurana meilla oli kielenopettaja sairaanhoitajalle en tieda missa opettanut, mutta opettajalta vaikuttikin. Heilla oli heti alusta asti vauhti paalla juomien suhteen ja se jatkui koko matkan ajan. Kylla oli hauskaa katseltavaa, kun nainen odottaa viskiaan ja nukahtaa valilla ja kun heraa kailottaa koko koneelle missa hanen viskinsa viipyy, vaikka se on ollut jo tovin hanen nenansa edessa...ai etta...
Istanbulissa oli vuorossa kolmen tunnin odotus. Kavimme haukkaamassa ensin Istanbulin "raikasta" ulkoilmaa ja toteamassa, etta kylla siellakin lammin on, vaikka vaatimattomat 18 astetta olikin. : ) Sitten kierreltiin lentokentan kauppoja mitaan ostelematta ja HUPS! kello olikin jo 23 ja ei muuta kuin kohti lahtoporttia. Siella venalaiset jo juhlivat uutta vuotta kuplivan juoman kera pitaen kauheaa metelia. Harmi etta lento oli myohassa niin emme olleet ihan viela ilmassa kun vuosi vaihtui. Raketit kylla paukkuivat ja kaunista se oli katsella ihan lentokentaltakin kiitoradalle matkatessa. Lentoyhtio tarjosi uuden vuoden kunniaksi kuplivaa ja pikkuisen makeapalan. Iso lentokone eli airbussi on kylla niin mun mieleen. Yhdeksan tunnin lento meni yhdessa vilauksessa, kun kuunteli valilla musiikkia, valilla katsellen elokuvaa ja tuli sita pelattua tetristakin omasta pikku naytosta. Kylla sita tuli ihan nukuttuakin hiukan : )
Sitten saavuttiin Bangkokiin, joka heti kattelyssa syleili meita lammollaan. Aah 33 astetta lampoa...ai et oli lammin ei kuuma. Ensin vahennettiin hieman vaatetusta ja sitten etsittiin "pikkusen" isolta lentokentalta paikallisten pikkufirmojen lahtoselvitys tiski ja se olikin sitten ihan toisessa paassa kuin missa me oltiin, mutta ei se menoa haitannut aikaa Tratin lentoon oli.
Pahin pelkoni oli etta Tratin kone on jotain ihan muuta kuin mita aikaisemmat eli se olisi pikkuruinen potkurikone ja niinhan se myos oli, mutta onneksi EI niin pieni kuin Afrikassa aikoinaan, jossa oli vain kaksi penkkia tassa sentaan oli nelja ; ) Pilvet leijailivat ymparilla kun lensimme tunnissa Tratiin etela-thaimaaseen. Ei se kone paljon pilvia korkeemmalla lennellyt.
Perille laskeuduttiin niin hienosti, etta oli kylla ihan ilo nauttia niin mutkattomasta lennosta ja pikku herkuista mita lennolla tarjoiltiin. Syy niin pieneeseen koneeseen selvisi perilla Tratin lentokentta oli ihanan pikkuinen, oikeastaan herttainen. Isompi kone ei olisi voinut laskeutua sille sen lyhyyden vuoksi.
Siita me sitten tiskilta ostettiin liput Koh Changin saarelle vievaan pikkubussiin ja niin sita lahdettiin kohti lauttalaituria. Nipin napin ehdittiin viimeiseen lauttaan, joka lahti klo 18.30. 30 minuutin lauttamatka tyynella Siamin lahdella oli leppoisa. Ihan oli ylakerrassa penkin ettei autossa tarvinnut istua. Lauttaan mahtui ehka kymmenen autoa kerralla.
Koh Chang saari suureni sita lahentyessa. Luulin kylla sita pikkuisemmaksi. Vuoristoinen ja paljon sademetsainen saari kohosi edessamme, kun lautta tomahti saareen. Sitten vain kohti majoitusta, jotta pitka matkustaminen olisi ohi.
Chang park oli rauhaisalla alueella ja todella viihtyisa, mutta meluisat venalaisvieraat kylla hieman hairitsivat nukkumista.
Etta sellainen alku reissulle.
Kohta taas lisaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)